karvaisia lakkeja vol.1

No niin, jospa nyt löyty aihe josta jaksaisin (ehtisin) kirjoitella hieman enempi. Nimittäin Lakit. Eikä mitkä tahansa lakit, vaan kilinnahkalakit.
Hurahin tähän harrastukseen parisen vuotta sitten, kun tätini opissa kävin itselleni neulomassa ensimmäisen oman lakkini. Hieno siitä tuli, mutta hieman iso. Ei se haitannu.

Tässä ovat ensimmäiset kaksi (keskeneräistä) lakkia :)

Nykyinen anoppini oli myös ihastellu tuota lakkia, ja kerran kylästellessä kävi niin, että lakkihan jäi hänelle.
Minun piti sitte lähteä hakehan uutta nahkaa, jotta tekisin ittelleni uuen lakin. Nahkoja ostin kaksi. Toisen tytölleni, jos vielä tämänki jälkeen jaksaisin yhen tekassa.

Kyllä niitten kans kuitenki aikaa meni, mielenkiinto loppu vähän väliä, ja jos vastusti niin kyllä lensi keskeneräset mävöt kaapin pohjalle.
No kävipä niin, että serkkupoka tilas vaimollensa joululahjan. Sen piti sitte pakostaki neuloa, ja tulihan siitä hieno, mie niin tykkäsin. Ja olin tosiaan hyvillään, että ylipäätään sain tehtyä.

Pikkuhiljaa kaivoin net syksyset omat keskeneräset työt esille, tehin net valmiiksi ja ressi loppu ko seinään. Tajusin, että tämähän on oikeasti mukavaa hommaa, kun ei ota paineita, eikä vaai itteltä liikoja.
Anopin turisteillekki oli sana kiiriny, ja olihan net nähny minun käsialaa tietysti sen lakissa, jonka annoin aiemmin. Heti tuli pari "tilausta", ja ilomielin pääsin neulomaan.
 Sen jälkeen kyselyitä on tullu sieltä sun täältä, ja olenhan nuita esitelly mm. Raattaman Poropäivillä viime huhtikuussa. Kohta olis Pallaspäivä (10.9), jonne olen nyt muutaman lakin tehny myyntiin. Tervetuloa vain ihastelemaan tai vihastelemaan karvaisia lakkeja :)

Nyt mulla on työn alla kolme poron vasannahkaa. Net on kesällä nyljetty ja laitettu suolaan. Olin jo unohtanu koko nahat varastoon, mutta onneksi alko tuo Tuijan näskäyskurssi tänään. Sain samalla käytyä ja heitettyä nahat rasvaan, jotta net pehmenis äkkiä. Niistä myöhemmin tulossa myös kuvia, ja pieni sepustus työvaiheista.
Työn alla on myös huippuideoita lasten luhkkasta.. Löysin kangastukusta kaikkea kivaa, ja mieleen juolahti pienten liikkujien näkyvyys, kun pimeäki jo kovasti painaa päälle. Ja nuo autokolarit, mitä on saanu lehistä lukea, on myös laittanu pikkasen miettiin, pystyykö sitä ite mitenkään kantaa kortensa kekoon.
Noh, löysin siis heijastinterettä, ja - painatuskuvioita, jotka aijon käyttää luhkkassa hervojen sijaan.. Nähtäväksi jää, kuinka tuo sitten käytännössä onnistuu ja onko niillä sitten menekkiä.
Ideoita saa heittää kehiin, palkkatyöt loppuu taas hetkeksi, joten nyt on taas parisen kuukautta aikaa tälle ihanalle harrastukselle :)

Pakkasia ootellessa....
Kristiina